Sosiaalinen media antaa meille mahdollisuuden sekä jakaa elämämme tapahtumia yhä laajenevalle yleisölle, että seurata halutessamme täysin vieraiden ihmisten elämää. Tänä päivänä internet on täynnä tallennettuja kohtaamisia, prosesseja, iloja, suruja, menestymisiä ja epäonnistumisia tyydyttämässä ihmiskunnan ehkä suurinta nälkää – tarinan nälkää.
Päiväkirjoja on pidetty kautta aikojen, niiden sivuilla on prosessoitu elämää, pidetty tarkkaa lukua kaikesta syödystä ja juodusta dieetin aikana, pidetty matkapäiväkirjaa, tilitetty suuresta rakkaudesta, pettymyksistä ja menestyksistä. Videopäiväkirjan pito vastaa hyvin tähän tarpeeseen, mutta se saattaa olla myös yksi elokuvan lajeista, hyvin subjektiivinen dokumenttielokuva.
Kuka on videopäiväkirjan päähenkilö ja kuka on sen yleisö, ovat kysymyksiä, joita kannattaa miettiä ennen kuin päättää millä keinoin, millaisella tekniikalla ja millaiselle julkaisualustalle videopäiväkirjaa alkaa toteuttaa. Oli videopäiväkirjan päähenkilö sitten oma itse tai ystävän isoäiti, se ei ole journalismia. Journalismille on ominaista tiedon kerääminen ja esittely ainakin kahdesta eri näkökulmasta, videopäiväkirja on puhtaasti videopäiväkirjan pitäjän erittäin subjektiivinen ja persoonallinen näkemys maailmasta.
Kokemusten jakamista koko maailmalle
Videopäiväkirjassa voi kertoa esimerkiksi oman raskauden etenemisestä pitämällä raskauspäiväkirjaa ja raportoida vatsan kasvamista ja omia tuntemuksia. Oman laihduttamisprosessinsa voi tallentaa ja saada tukea ja kannustusta muilta samassa prosessissa olevilta. Kyse voi olla siitä, kuinka ostaa kengät netistä tai puolison taistelusta sairautta vastaan ja sen eri vaiheista. Joskus asioiden julkiseksi tekeminen tekee niistä helpompia. Aina on kuitenkin tärkeintä olla aito, oma itsensä.
Joskus videopäiväkirjaa haluaa pitää vain itselle. Kommunikaatio muun maailman kanssa ei olekaan pääasia, vaan yhteyden ottaminen omaan itseensä, omaan sisimpään. Kameralle voi tilittää kaikki, kertoa ongelmistaan, päämääristään, kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tämä oman itsensä ja ongelmiensa kohtaaminen voi olla tie parempaan itsetuntemukseen ja tunteiden tasapainottumiseen. Kun videoiden yleisönä on oma itse, ei päämääränä olekaan enää mahdollisimman monen tykkäyksen kerääminen vaan suurempi itsensä ymmärtäminen.
Videopäiväkirjan tärkein ominaisuus on autenttisuus. Kuvaa sitten itseään tai oli videopäiväkirjan kohteena joku toinen, kannattaa unohtaa harjoiteltu esiintyminen, liian kiillotettu ja teatterimainen esillepano vain karkottaa katsojat. Usein päähenkilö, joka on intohimoinen jonkin asian suhteen, olit kyseessä sitten sinä itse kertomassa pullonavaajakokoelmastasi tai naapurin isännän punajuurenkasvatus, toimii parhaiten. Aiheen suuruudella ei ole väliä, tarinoita voi kertoa tiskiharjan kulumisesta uuden elämän synnyttämiseen ja ihan kaikesta siltä väliltä.
